Kuinka hyvin tekoäly koodaa verkkosivuja? (eli onko hype totta)

Joko tekoäly osaa toteuttaa WordPress-sivustoja? Pöhinää riittää, mutta mikä on todellisuus raflaavien otsikoiden ja markkinointitekstin takana? Missä mennään juuri tällä hetkellä WordPress-kehityksen osalta?

Mistä puhutaan kun puhutaan tekoälystä

Keinotekoiset neuroverkot eli tuttavallisemmin tekoäly on käyttäjän käsissä yleensä kielimallina (LLM, large language models), joka tuottaa uskottavaa tekstiä aiheesta kuin aiheesta. Koodi on kielimallin ydinosaamista, eli täysin funktionaalista kieltä. Koodin parissa kielimallit ovat siis vahvuusalueellaan.

Nyt tekoälyapureilla on usein myös ominaisuutena “konenäkö” joka mahdollistaa kuvien lukemisen. Tämän myötä syntyy “takaisinkytkentäpiiri” jolloin tekoälyapuri voi analysoida sitä miltä sen oma työ näyttää (vaikkapa verkkoselaimessa)! Tämä on huikeampaa kuin ehkä ensin tulisi ajatelleeksi.

Lukemattomat palvelut lupaavat jo mullistaa sitä ja tätä tekoälyn avulla. Käytännössä toteutus voi usein olla pettymys. Esimerkiksi “tekoälyassistantti joka mullistaa WordPress-kehityksen” tarkoittaa käytännössä kielimallichattia WordPressin hallintapaneelissa. Tässä ei vielä ole mitään mullistavaa, tekoälyn kanssa voi yhtä hyvin chattailla erillisessä välilehdessä.

“Tekoälyn avulla WordPress-verkkosivuja luova” apuri tarkoittaa usein käytännössä sitä että kielimalli tuuttaa luodun sivuston täyteen sopivanlaista sisältöä. Mutta koitapa pyytää samaista tekoälyä edes muokkaamaan navigaatiota! Verkkosivugeneraattoreissa tekoälyn varsinainen vaikutus tuntuu olevan vielä melko rajallinen, vaikka itse alustat jo hyvin kehittyneitä ovatkin.

Toistaiseksi tekoäly on siis vielä pääosin ”pysynyt chatti-ikkunassaan”, mutta tilanne on muuttumassa.

MCP, tekoälyn taikaovi

Tämän hetken mullistava uutuus on MCP eli model context protocol -serverit. MCP on välittäjäpalvelin, joka toimii ikään kuin “USB-porttina” jonka kautta tekoäly voi kytkeytyä ”mihin vain” (kuten palvelimella sijaitsevaan tietokantaan). Tämä tarkoittaa käytännössä sitä että voit pyytää tekoälyä muokkaamaan sivuston ulkoasua ja sisältöä murehtimatta siitä, osaisitko itse tehdä pyytämäsi muutokset.

MCP-serverit ovat vielä varsin kokeellisessa tilassa ja niin sanotusti “villi länsi”. Toimivia ratkaisuja on jo kuitenkin tarjolla, kunhan itse jaksaa kokeilla ja värkätä. Debuggaus voi olla vaikeaa, koska ongelmia voivat aiheuttaa palvelinympäristöt, palomuurit, käytetty MCP-ratkaisu, kielimallin rajapinta…

Erityisenä varovaisuuden aiheena tulee mainita tietoturva: Laajat pääsyoikeudet tietokantaan ja lähdekoodiin tarjoavat myös mahdollisuuksia väärinkäytöksiin tekoälyn avulla.

Kaiken kaikkiaan olisin varsin yllättynyt jos MCP ei ole osa WordPressin ydintä jo hyvin pian. (Tosin tähän voi negatiivisesti vaikuttaa WordPressin perustajan ympärillä tapahtuva myllerrys.)

Tekoäly on taitava mutta arvaamaton apuri

Tekoälyn koodaaminen on ihmeellistä. Välillä menee hämmentävän hyvin ja välillä hämmentävän huonosti. Toistaiseksi tekoälyapureita vaivaa siis epätasaisuus tai epävakaus. Tämä ilmenee monilla tavoilla, esimerkiksi niin että tekoälyapuri:

• jää “luuppaamaan” samaa asiaa uudelleen ja uudellen, pystymättä etenemään
• unohtaa missä työn fokus oli
• “hallusinoi” eli keksii sitältöä tai faktoja
• jättää osan annetuista sisällöistä huomioimatta
• “kaatuu” koska sen rajapintayhteydet pettävät

Itse tekoälymalli on toki vasta puolet: tuloksien kannalta ratkaisevaa on se millaisia työkaluja (esimerkiksi funktioita) sillä on käytössään, millaista kontekstitietoa sillä on toimenkuvastaan ja – luonnollisesti – kuinka tarkkoja ohjeita se saa.

Joka tapauksessa näiden haasteiden takia tekoälyyn on vaikea luottaa. Esimerkiksi koodin iteroinnissa voi käydä niin, että tekoäly päätyy “kuolemanspiraaliin” jossa korjataan korjauksen korjausta, jolloin lopulta työn olisi voinut tehdä nopeammin itse. Tai sitten tekoäly unohtaa kesken kaiken mistä työssä olikaan kyse. Apuri voi myös jättää huomiotta laajemman projektin kokonaisuuden, eli sen että muokattavia tiedostoja onkin enemmän tai muutoksilla voi olla odottamattomia vaikutuksia muualla.

Sisältöjen muokkauksen automatisointiyritykset taas ovat päätyneet siihen että osa sisällöistä onkin puuttunut lopputuloksesta. Tällä hetkellä suurin ongelma tuntuu olevan juuri luotettavuus, koska automaatio joka jättää jotain tekemättä tai keksii jotain itse ei voi olla asiantuntijatyön perusta. On oikeastaan aika yllättävää että tekoäly on tässä suhteessa huolimaton.

Tämän kirjoituksen tueksi yritin kuvata yksinkertaisen videon jolla pyydän Claudelta suhteellisen vaatimattomia muutoksia sivustoon, johon sillä on MCP-palvelimen kautta luku- ja kirjoitusoikeudet. Kaikki yritykset kuitenkin epäonnistuivat nopeasti, koska Claude lähti odottamattomille sivuraiteille: Yleensä se halusi luoda tarpeettomasti kokonaan uuden teeman (heikoin tuloksin) tai muuten teki muutoksia lähdekoodiin, kun muutokset olisi pitänyt tehdä sisältöön. Osan ohjeista se sivuutti kokonaan.

Tekoälyn parissa työskennellessä korostuu että työkaluilla on väliä. On helppo kuvitella (mutta vaikea tietää faktaksi) että korkeammalla tilaustasolla saa myös luotettavampaa palvelua. Omat kokemukseni ovat useammasta eri tekoälyapurista sekä maksullisilla että ilmaisilla palvelutasoilla, ja suurin muuttuja tuntuu olevan se sattuuko tekoälyllä olemaan menossa hyvä vai huono päivä.

Tässä kaikessa tulee miettineeksi sitä liikkuvan datan ja käytetyn sähkön määrää joka tällä hetkellä menee hukkaan yllä kuvaillun tehottomuuden takia. Mikä osa tekoälyn käytöstä on oikeasti rakentavaa?

Mitä lähitulevaisuudelta on odotettavissa

Toistaiseksi siis tekoäly on kyllä hyödyllinen, muttei vielä ihan sellainen tuottavuuden kasvuräjähdys kuin välillä maalaillaan. Perinteiseen tapaan vaikutuksia taidetaan yliarvioida lyhyellä aikavälillä mutta aliarvioida pitkällä.

Suurin mullistus vaatinee kaksi ainesosaa:

1) MCP-ratkaisujen vakiintuminen, kun tekoäly saa helppokäyttöisen rajapinnan kaikkeen siihen mitä se voi suoraan muokata. Kun WordPressiin on saatavilla helposti käyttöönotettava ja luotettava MCP-lisäosa, alkaa hallintapaneelissa olevasta tekoälyapuristakin olla hyötyä: se voi pelkän neuvomisen sijaan muokata suoraan sivujen ulkoasua ja sisältöä.

2) Tekoälyapureiden ja niihin liittyvien rajapintayhteyksien vakaus ja luotettavuus paranevat. Jumiin jääminen ja hallusinointi vähenevät, ja ne pystyvät luotettavasti sekä prosessoimaan suuria aineistoja että etenemään määrätietoisesti loogista päättelyä vaativissa pitkäjänteisissä tehtävissä. (Jollei vastaan tule jotain odottamatonta teknologista lasikattoa!)

Jo nyt tämän alan työ alkaa osittain vastaamaan yleistä ennustusta, jonka mukaan asiantuntija työskentelee yhdessä tekoälyapurin (tai apureiden) kanssa. Siinä missä ennen piinattiin kollegaa kysymyksillä, jaksaa tekoäly vastailla loputtoman kärsivällisesti. Tehokkuuden kasvu voi vielä olla vaatimatonta, mutta kasvanee koko ajan.

Koska tämä teknologia voimauttaa myös vähemmän teknologisesti orientoituneita ihmisiä, voidaan olettaa että “inhouse”-markkinointiasiantuntijat voivat jatkossa tehdä useita niitä töitä joita aiemmin on ostettu ulkoa. Mihin tämä jättää kaltaisemme asiantuntijat ja miten erilaisten digialan konsulttitoimistojen palvelut muuttuvat? Siinä riittänee aihetta erilliselle kirjoitukselle.